Talla viikolla alkoi meillakin pakollinen loma, silla taalla on hindujen juhla-aika ja ihmiset lahtevat lomilleen, joten koulummekin on kiinni. Aloitin lomailun menemalla viidakkoon! Kavimme kahdeksan naisen ryhmalla Chitwan National Parkissa norsusafarilla. Oli aivan ihana kolmen paivan reissu! Kuljimme viidakossa norsun selassa ja naimme sarvikuonon. Paivalla kavelimme viidakossa. Ennen kavelya, Paaopas ohjeisti, miten tulee kayttaytya, jos tapaamme tiikerin, sarvikuonon tai karhun. Jannitys oli melkoinen, kun kavelimme tiheassa viidakossa kapeilla poluilla. Naimme merkkeja, ja oppaat olivat haistavinaan elainten olevan lahella tai menneen askettain samaa polkua pitkin. Sitten ensimmaisena kulkenut opas pysahtyi: muutamien metrien paassa edessamme oli syomassa sarvikuono. Tiedathan, etta sarvikuono voi hyokata ihmisen kimppuun. Siispa paaoppaamme ohjeisti, miten meidan tuli peraantya ja siirtya kulkemaan toiselle polulle, jotta paasimme sarvikuonon ohi. Toivoimme, etta emme tapaisi tiikereita tai karhuja, silla kohtaaminen sarvikuonon kanssa oli ollut jo todella jannittavaa. Toiveemme toteutui. Naimme paivien aikana mm. antilooppeja, marakatteja ja erilaisia papukaijoja. Sub-trooppinen ilmasto sai ihon kiiltamaan hiesta mutta oli myos helppoa hengittaa.

Kunhan loma on ohi, yritan laittaa joitakin safarikuvia blogiin. Loman vuoksi tama nettikahvila, jossa kirjoitan menee tavallista aikaisemmin kiinni, joten kuvien siirtaminen ei talla kertaa onnistu.

Tallaisen rakennelman kautta nousimme norsun selkaan. Huomaa norsun hymy!

Siina se on: harvinainen yksisarvinen sarvikuono. Laji ehti kuolla melkein sukupuuttoon, kunnes 70-ja 80-luvuilla muutamat henkilot aloittivat taistelun lajin henkiinjaamiseksi. 

Onnistuneen seikkailun jalkeen minakin uskalsin menna taputtelemaan leppoisaa nepalilaista norsua. Huomaa hiukan jannittynyt ilme : )