Niinpa on harjoittelujakso Patan sairaalassa ja Lalitpur Nursing Campuksella loppunut. Viime perjantaina Campuksella rehtori jarjesti huoneessaan meille laksiaiset. Mukana olivat rehtori, vararehtori, meidan supervisorimme ja sihteeri. Joimme teeta ja soimme kaaretorttua ja pikkuleipia ja keskustelimme menneesta harjoittelujaksosta. Oli oikein hieno kahden eri kulttuurin kohtaamishetki. Lahtolahjoiksi saimme pienet nokalliset vesikannut ja saatteeksi rehtorin sanat, etta aina kun katsotte kannua, muistakaan meita ja Nepalia.

Perjantaina oli ehdittava kayda viela Thamelissa, silla olin teettanyt itselleni puvun. Olimme nimittain saaneet kutsun Suomen suurlahetyston jarjestamalle Itsenaisyyspaivan lounaalle. Puku oli valmiina ja lauantaina sitten ajoimme suurlahetyston eteen. Lounas tarjoiltiin puutarhassa jazzin saestyksella. Paikalla oli noin 200 - 250 henkiloa Suomesta ja muistakin maista.

On ollut erittain mielenkiintoista elaa nama kolme kuukautta taalla Nepalissa. Moni ajatus jaa viela paahan pyorimaan: niin paljon uutta ajateltavaa taalta paahan jaa vaikka onkin jo vanha paa = )

Nyt olisi viela hetki aikaa pakata tavaroita. Ja sitten matkaan: Katmandu - Delhi - Lontoo - Vantaa-Helsinki...

Ajattelin viela kirjoittaa Suomessa, miten matka on mennyt. Onhan Intian suurimmilla lentokentilla nostettu halytysvalmiutta terroriuhan vuoksi. Toivonpa viela, etta voisit vaikka laittaa kasia ristiin ja rukoilla, etta paluumatka sujuisi rauhallisesti ja turvallisesti ti 9.12. ja ke 10.12.