Matka meni kaikin puolin hyvin. Kun siirryttiin seka Katmandun etta Delhin lentokentillä odotushallista lähtöhalliin ja lähtöhallista lentokoneisiin, molemmissa tilanteissa oli ensin turvatarkastus. Minultakin pengottiin laukut pienintä pussia myöten. Ruumiintarkastuksetkin olivat perusteellisia. Delhin lentokentällä, kun odoteltiin laukkuja ja seuraavaan koneeseen siirtymistä, katse osui useisiin asetta kantaviin sotilaisiin ja vartijoihin, jotka kävelivat hallissa ja tarkkailivat matkustajia. Muuten matkaan liittyvät rutiinit toistuivat aikaisempien rutiinien kaltaisina. Kiitos rukouksista; ihan selvästi ne oli kuultu.

Nepalin aika oli antoisa, mutta kylla oli ihana myös palata Suomeen! Raikas ilma ja puhdas lumi ympäröivät  jo lentokentällä. Eivätkä pimeys ja kylmyyskään haitanneet, kun tiesi, että valot eivät joka päivä katkeile ja sisällä taloissa on lämmintä ja puhdasta.

Matka on ohi ja on aika kiittää: Kiitos seurasta! Ehkä tuokiokuvat monipuolisesta Nepalista saavat sinutkin matkustamaan Nepaliin! = ) 

Perjantaina oli ehdittava kayda viela Thamelissa, silla olin teettanyt itselleni puvun. Olimme nimittain saaneet kutsun Suomen suurlahetyston jarjestamalle Itsenaisyyspaivan lounaalle. Puku oli valmiina ja lauantaina sitten ajoimme suurlahetyston eteen. Lounas tarjoiltiin puutarhassa jazzin saestyksella. Paikalla oli noin 200 - 250 henkiloa Suomesta ja muistakin maista.

On ollut erittain mielenkiintoista elaa nama kolme kuukautta taalla Nepalissa. Moni ajatus jaa viela paahan pyorimaan: niin paljon uutta ajateltavaa taalta paahan jaa vaikka onkin jo vanha paa = )

Nyt olisi viela hetki aikaa pakata tavaroita. Ja sitten matkaan: Katmandu - Delhi - Lontoo - Vantaa-Helsinki...

Ajattelin viela kirjoittaa Suomessa, miten matka on mennyt. Onhan Intian suurimmilla lentokentilla nostettu halytysvalmiutta terroriuhan vuoksi. Toivonpa viela, etta voisit vaikka laittaa kasia ristiin ja rukoilla, etta paluumatka sujuisi rauhallisesti ja turvallisesti ti 9.12. ja ke 10.12.

Olen asunut osan ajasta Norwegian Housessa, norjalaisten guesthousessa, jonka takana on kaunis puutarha. Edessa olevalta kattoterassilta nakee kirkkaina aamuina Himalajan vuorten huippuja. Huoneeni on toisessa kerroksessa, ja tuolla kolmannessa kerroksessa kirjoittelen tata blogia. Muissa huoneissa asuu talla hetkella norjalaisia seka intialaisia. Taloa ymparoi muuri, jossa on kaksi porttia. Toinen portti on autoille ja toinen ihmisille. Ihmisille tarkoitetun portin vieressa on pieni yhden huoneen asunto, jossa yopyy portinvartija tai hanen vaimonsa, jotka tulevat avaamaan portin tarvittaessa, paivalla ja yolla. Huomaa myos turvallisuussyista ikkunoissa olevat rautatangot.

Kun astun portista ulos ja kavelen pari metria lahimman kadun varteen, avautuu eteen tallainen nakyma. Vasemmalla ensimmaisessa kojussa myydaan isoja, hopeakylkisia kaloja, jotka lojuvat iltaan saakka kuolleina myyntipoydalla. Oikealle mentaessa seuraavassa kojussa myydaan kanoja ja lihaa. Joinakin paivina lihan myyjalla on kadun talla puolen vuohia, jotka ovat kiinni puissa, joita han sitten tappaa tarvittaessa myyntipoydalle. Oikealla olevassa kojussa kanat sailytetaan hakissa, jossa ne pysyvat kuumanakin paivana tuoreina. Aarimmaisena oikealla on poyta ja penkkeja, joilla miehet istuskelevat ja seuraavat kadun tapahtumia. Eraana aamuna seurasin, kun kauppias, jolla on elavia kanojen, oli kyninyt muutaman kanan ja laittanut ne koukkuun roikkumaan. Siina han niita sitten ruskisti samanlaisella kaasuliekilla, jota Suomessa kaytetaan hitsattaessa metallia. 

Matka jatkuu tata katua pitkin kauppoihin tai koululle.

Varsinkin ensimmaisina viikkoina kavin taalla usein. Tasta kaupasta sai kaikkea, mita lansimaalainenkin tarvitsee. Alakerrassa on ruokatarvikkeita ja paivittaistavaroita. Ylakerrassa on astioita, vaatteita yms. Kaupasta loytyi myos Wasan nakkileipaa. Myohemmin olen loytanyt muitakin vastaavia kauppoja lahialueelta.

Tassa on koulumme Lalitpur Nursing Campus. Kuvassa nakyy vain se sisaankaynti, jota keskiviikkoisin kaytamme, kun menemme koululle opiskelemaan. Koulualueella, muurin sisalla, on monta rakennusta. Yllani on kouluasu, jonka teetimme ensimmaisella viikolla. Pallimmaisen takin olen ostanut myohemmin.

Tassa nakyy Patan sairaalan sisaanmenoportti. Sairaalan alueella on useita vanhan ja uuden puolen rakennuksia. Kadulla ei ole autoja kulkemassa, silla tana paivana oli seitseman lakkoa, joista saimme tietaa vasta iltapaivalla. Illalla oli jo vaarallista menna ulos ja taxitkaan eivat silloin enaa kulkeneet. Jos nepalilaisten oli pakko menna jonnekin, he tilasivat ambulanssin, silla ambulanssi oli ainut, jolla oli turvallista kulkea ja jota ei pysaytetty.  

Normaaleina paivina sairaalan edustalla on jatkuva, vilkas liikenne, ja liikenteen pauhu on melkoinen.

Talla viikolla olemme kuljeskelleet tallaisissa maisemissa. Olemme tutustuneet community-tyoskentelyyn. Tama tarkoittaa kaytannossa sita, etta olemme kulkeneet tiheasti asutun kaupunkialueen lahella olevan maaseudun kylissa ja vierailleet huono-osaisten kotona. Maaseudulla elavien ihmisten rahat eivat tahdo riittaa muutenkaan, ja jos perheessa on sosiaalisia ongelmia tai sairastuu, ei ole varaa lahtea laakariin. Niinpa Nepalissa sairaanhoitajakoulutuksen saaneet tyontekijat ja sairaanhoitoalan opiskelijat kiertavat sairaiden, vanhusten ja vauvojen luona kodeissa mittaamassa mm. verenpainetta tai kuumetta ja seuraamassa tilanteita. Vierailimme eraan 75-vuotiaan naisen luona, joka sairasti monenlaisia sairauksia, mm. astma. Yksi hoitokeino oli se, etta eras sairaanhoitajaopiskelija avasi naisen nutturan, minka jalkeen han kaatoi kadelleen samaa oljya, mita taalla kaytetaan hierottaessa lihaksia. Taman jalkeen han hieroi oljya naisen hiuksiin. Tama kuulemma lammitti ja lampo helpotti astmaan sairastuneen oloa. Kun hiukset oli laitettu kiinni, han hieroi myos naisen selkaa.

Ohjaajamme kulki ensimmaisena kapeilla poluilla. Polun vasemmalla puolella on pudotusta seuraavalle penkerelle yli puolitoista metria. Oikealla puolella pudotusta on melkein saman verran. Tuolta edesta on vastaan tulossa mies, jolla on ylilevea kuorma. Han kantaa hartioillaan bambukepin varassa olevia vehnalyhteita. Miten arvelet meidan ohittavan taman taysin vieraan, nepalilaisen miehen kapealla polulla? ; )

Oisin ilma on jo viileaa, mutta paivisin lampotila voi viela nousta lahelle 20 astetta. Koska taloissa, eika myoskaan Patan sairaalassa, ole lammitysta, aidit ovat kietoneet pienten lastensa ymparille useita kerroksia kangasliinoja, jotta lapset pysyisivat kylmassa sairaalassa lampimana. Aidit itse istuvat tai lepaavat sangylla ohuissa pitkissa housuissa, jonka paalle ulottuu pitka tunikan tapainen pyjama, villatakissa ja paksussa takissa seka villapipo paassa ja kengat jalassa. Pientenkin vauvojen aamupesut tehdaan kylmalla vedella, kankaiden ja vanutuppojen avulla.

Nepalissa on viisi ilmastovyöhykettä, jotka vaihtelevat korkeuden mukaan subtrooppisesta viileään. Monsuunisateet kestavat kesakuusta syyskuuhun tuoden 60–80 prosenttia sademäärästä. Katmandun ymparistossa sataa tuolloin 1 420 millimetria. Ilma alkaa oisin viilentya marraskuun puolivalin jalkeen. Joulu-tammikuussa lämpötilat laskevat öisin pakkasen puolelle. Tuolloinkin päivälämpötilat voivat olla10-20 asteessa.

Eraana paivana huomasin, etta olen seka tutustunut etta myos asun UNESCO:n maailmanperintoluetteloon merkitylla alueella. Asun siis Kathmandun laaksossa, Patan kaupungissa, joka on muinaiselta nimeltaan Lalitpur ja kavin tutustumassa Royal Chitwanin kansallispuistoon. Nepalista on hyvaksytty UNESCO:n maailmanperintoluetteloon myos Sagarmathan kansallispuisto seka Buddhan syntymapaikka Lumbini.

Koska suomalaisen Wikipedian sivuilta ei viela valitettavasti saa noilta alueilta lisatietoja, lisaan tahan englanninkieliset linkit, joilta voi katsella mm. kiinnostavia kuvia tekstien alapuolelta nailta alueilta. Napayttamalla kuvaa kahdesti, kuva suurenee.

• Kathmandu Valley ; Lalitpur, Nepal (or Patan) (Katmandun laakso; Lalitpur tai Patan)
• Royal Chitwan National Park (Royal Chitwanin kansallispuisto)
• Sagarmatha National Park (Sagarmathan kansallispuisto)
• Lumbini, the Birthplace of the Lord Buddha (Buddhan syntymapaikka Lumbini)

Tuolla kaukana siintaa Himalajan vuoristo.

Marraskuussa taalla korjataan riisia pelloilta.

Pokharassa asuimme Hotelli Nirvanassa. Aamiainen tuotiin kattoterassille, jotta sai ihailla Machhapuchharen  (6997m) huippua. 

Nepalin toiseksi suurimmalla jarvella, Phewa Talilla, katselen, kun pilvet alkavat peittaa Himalajan vuoria.

Pokharan kaduilla kuljeskeli vapaina vesipuhveleita liikenteen joukossa.

Halusimme nahda Himalajan vuoristoa viela lahempaa, joten lahdimme yoksi 1/2 tunnin ajomatkan paahan, ja 1 1/2 tunnin kavelymatkan paahan kukkulalle Sarangotin kylaan.Kiivetessamme kohti kylaa, matkalla avautui tallaisia nakymia.

Sarangotissa asuimme Hotelli Annapurna & Sherpassa. Huoneen ikkunasta avautui muun muassa tallainen nakyma.

Hotellin laheisyydessa kukkivat samettiruusut.

Tama nainen keraili Sarangotin kukkulalla noita ruskeita siemenkippuja selassa olevaan koriin.

Sarangotin kukkulallakin tuli polulla lehmia vastaan.

Lahdimme Sarangotin kylasta ennen auringon nousua. Matkan aikana naimme, miten aurinko hitaasti nousi ja...

... kultasi Annapurnan huippuja.

Tihar-juhlan aikana kunnioitetaan tiettyja elaimia. Sunnuntaina tarjottiin variksille riisia. Varikset ovat hindujen uskomuksen mukaan kuoleman jumalanYaman lahettamia viestin tuojia. Maanantaina koirille laitettiin otsaan tika, punainen, pieni ympyra, seka kukista tehty seppele. Hindulaisen uskomuksen mukaan koirat opastavat kuolleen henkilon sielun kuoleman joen yli. Tiistaina lehmien sarvet maalattiin hopeisiksi ja kultaisiksi. Lehmathan ovat hinduille pyhia elaimia. Keskiviikkona kunnioitettiin harkia.

Tiistai oli Tihar-juhlan tarkein paiva, koska Vaurauden jumalatar Lakshmi, vieraili jokaisessa kodissa, jossa oli sopiva valaistus hanen lasnaololleen. Taman vuoksi kotien ulkopuolelle oli laitettu paljon kynttiloita ja lamppuja. Kaduille oli myos yritysten eteen varjatty pyorea ympyra, joka oli taynna kukkia ja kynttiloita. Ympyrasta lahti myos varjatty, noin 15 cm levyinen viiva sisalle yritykseen, jotta Lakshmi osaisi tulla oikeaan paikkaan.

Keskiviikkona myos eras Nepalin vanhimmista etnisista ryhmista, nevarit, juhlivat oman uuden vuoden alkamistaan.

Torstaina siskot ja veljet tapaavat toisiaan ja merkitsevat toistensa otsiin tikan, punaisen, pienen ympyran. Siskot tarjoavat veljille pienia lahjoja, makeisia ja hedelmia. Veljet antavat siskoilleen rahaa.

Me olemme opiskelleet myos talla viikolla. Olen aikaisemmin kirjoittanut, etta esim. Dasai-juhlan aikana meilla oli lomaa, mutta meillahan ei varsinaisesti ole lomaa, vaikka nepalilaisilla onkin. Meilla on silloin taukoa harjoittelusta, jotta voimme tutustua nepalilaiseen kulttuuriin omassa tahdissamme. Ensi viikolla meillakin on taukoa, joten suunnitelmissa on lahtea eraan sosionomiopiskelijan kanssa vahan yli 180 km paahan Pokharaan. Toivottavasti voin kirjoittaa myos siella.

Menemme osittain samaa tieta, kuin mita kuljimme bussilla safarille. Tiedossa on siis aivan upeita nakymia. Noilla pengerryksilla viljellaan riisia. Edessa virtaa ruskeavetinen joki. Nama ovat viela kukkuloita, ei viela niita Himalajan korkeita vuoria.

Tie on kapea, mutkikas ja kuoppainen...

Ajattelimme, etta emme lahde matkaan paikallisbussilla, johon otetaan niin paljon matkustajia kuin on tulijoita ja joiden vauhti on olosuhteisiin nahden todella kova. Turistibussit ovat ihan kivoja.

Seisoin leikkaussalin ovella ja katsoin leikkaussaliin. Nain kaksi, vihreisiin leikkaussalivaatteisiin pukeutunutta miesta, jotka istuivat omilla sangyillaan ja odottelivat leikkaukseen paasya verhon takana. Verhon takana toisella puolella oli kolmas potilas, jota leikattiin juuri ja han voihki siella kipujaan. Viimein hoitaja toi leikatun ja voihkivan potilaan leikkaussalin ovelle. Lahdimme viemaan potilasta kolmen hengen huoneeseen omaisen kanssa. Mieleeni tuli eras kauhuelokuva...

Viime perjantaina tapasimme Diakin opettajamme Anne Meretmaan, joka on tyomatkalla Kathmandussa. Han tuli sairaalaan Nepalin koulumme rehtorin, nepalilaisen yhdyshenkilon, suomalaisen toimittajan ja valokuvaajan kanssa. Kiertelimme yhdessa tutustumassa sairaalan eri osastoihin. Meita haastateltiin ja valokuvattiin kuin filmitahtia! Lisaa tietoja tapaamisesta voit lukea vaikkapa Tehy-lehdesta. = )

Torstaina ja perjantaina kavimme lansimaalaisella klinikalla, koska yhdella meista oli ollut ripulia jo useita viikkoja ja han halusi tarkistaa tilansa. Ilmeni, etta hanella oli parasiitti eli loinen, joka loytyy 60 %:lla Nepalissa asuvilta.  Olin kiitollinen, etta olin viela itse saastynyt ripulilta, mutta tanaan huomasin, etta enpa sitten saastynytkaan...

Nousu temppelialueelle oli melko korkea. Tassa vaiheessa on noin 2/3 osaa matkasta tehty.

Tassa apina on poistumassa eraan budhalaisen jumalapatsaan syvennyksesta.

Apinat seurasivat tarkasti turistien liikkeita.

Alaspain tullessa huomasimme omenaa syovan apinan.

Tama apinaperhe on jo niin tottunut kaupunkilaiselamaan ettei heita hairitse yhtaan vaikka vieressa on tie, jolla kavelee ihmisia ja monia autoja.

Kunhan loma on ohi, yritan laittaa joitakin safarikuvia blogiin. Loman vuoksi tama nettikahvila, jossa kirjoitan menee tavallista aikaisemmin kiinni, joten kuvien siirtaminen ei talla kertaa onnistu.

Tallaisen rakennelman kautta nousimme norsun selkaan. Huomaa norsun hymy!

Siina se on: harvinainen yksisarvinen sarvikuono. Laji ehti kuolla melkein sukupuuttoon, kunnes 70-ja 80-luvuilla muutamat henkilot aloittivat taistelun lajin henkiinjaamiseksi. 

Onnistuneen seikkailun jalkeen minakin uskalsin menna taputtelemaan leppoisaa nepalilaista norsua. Huomaa hiukan jannittynyt ilme : )

Mutta viikko sitten alkoi harjoittelu. Menin toisen ryhmamme opiskelijan kanssa synnytysosastolle. Olemme neljan paivan aikana seuranneet yhdeksaa synnytysta synnytyssalissa. Synnytykset kestavat tavallisesti noin 1/2 tuntia. Yhteen synnytykseen menimme vasta kun lapsi oli jo syntynyt. Ihmettelimme, missa lapsi oli, koska hanta ei nakynyt. Lopulta meille selvisi, etta lapsi oli kuollut ja se oli pesuvadissa liinan alla. Yksi synnytys kesti synnytyssalissa kaksi tuntia, lopulta laakari tuli avustamaan, ja lapsi synnytettiin imukuppisynnytyksella. Muuten synnytykset nayttavat sujuvan melko helpon nakoisesti ja vaikka synnytys ei olisikaan helppo, mitaan kipulaakitysta ei anneta. Olemme myos seuranneet laakarin kiertoa osastolla ja tapahtumia osastolla ennen synnytysta.

Keskiviikkona meidat terkkarit vietiin vuoristoon, Pharpingissa olevaan Self-Help Center for Action Learning & Sharingiin, joka on saanut avustusta myos Suomelta. Siella koulumme Lalitpur Nursing Campuksen opiskelijat esittivat kylalaisille, lahikoulujen 12-14-vuotiaille lapsille, opettajille ja meille tanssia, naytelman ja lauluesityksen. Naytelmassa sairaanhoitaja kertoi odottavalle aidille ja isalle, miten tulee valmistautua lapsen tuloon ja mita aidin on syotava odotusaikana. Lapset tulivat opettamaan meille nepalia ja jossakin vaiheessa huomasimme jakelevamme nimikirjoituksia.

Auringon lampoa riittaa, tanaankin taalla on 30 astetta. Olen menossa laheisen hotellin uima-altaan aarelle...